Pöllö eli yöspesiaali

Tämänkertaisessa Tuikun numerossa tustustumme yösuunnistajan prototyyppiin, Yökettuun. Yökettu saapuu haastatteluun mustassa takissa, "hämäyspaita", hän kommentoi lyhyesti, aurinkolasit silmillä ja pieni ledi päässä. Mies istuu tuoliin ketterästi ja nostaa aurinkolasinsa otsalle: mustat silmänaluset paistavat kuin valvotut yöt. Tälle miehelle ei aurinko nouse koskaan. Varjoa Yöketulla ei kuulemma ole ollut vuosiin, hän liikkuu vain öisin. Kaveri on legenda ja klassikko samassa paketissa. Ihminen vailla ihmisyyden taakkaa, yhtä pitkää urbaania legendaa koko tyyppi. Olemassaolonsa hän perustelee sillä, että on kiva olla olemassa. Onneksi olen tehnyt, kuten kunnon toimittajan kuuluu, taustatyöni huolella. "No kerropa alkuun jotain itsestäsi", aloitan. "Minä ja otsalamppu olemme yhtä ja samaa organismia", hän vastaa. "Jaa, vai niin", erehdyn vastaamaan ja mies lentää ulos studion avoimesta ikkunasta enkä näe häntä enää koskaan. Haastattelu loppuu lyhyeen, mutta kirjoitan jutun loppuun siitä huolimatta. Helppohan sitä on laittaa latteuksia peräkkäin ja väittää, että siinä on juttu, joka juuri sinun on pakko lukea juuri nyt heti. Lainaan vanhoista haastatteluista parhaat palat ja vaihdan sanajärjestykset. Yöketun legenda ei saa jutustani lisää sisältöä, toistan vanhoja latuja. Silti juttu myy kuin häkää ja lähden pitkälle lomalle aurinkoon, kiitos Yöketun.

Go go Kouvostoliitto

Kuuntelin radiota. Kaarle Viikate kertoi terveisiä studiosta: "Yhtään huonoa kappaletta ei ole uudelle levylle tulossa, kaikki ovat keskinkertaisia."

Cygnus cygnus

Syksy on vuodenajoista hienoin. Aamulla maa on kuuran peitossa, alta pilkistävät keltaiset lehdet. Pastellisävyinen metsä huokuu rauhaa, sanoisi prosaisti. Lenkillä saa varoa sateiden kasvattamia sieniä, jotka uhkaavat vallata polut Kittishännissä. Joutsenet kerääntyvät Puruojanlahdelle ja suunnittelevat tulevaa etelänmatkaa. Keväällä ne palaavat takaisin Pohjolaan. Pellojärvelle kerääntyvät myös ornitologit.

SM-viesti - ennakko

Lakeanharjun jatkeena, heti Hirmukorven länsipuolella kohoaa Pyhävuori. Pyhävuorelta avautuu jylhät maisemat Lappajärven kraateriin.

Vuori on maisemistaan huolimatta kova paikka sävyisän lakeuden keskellä. Sen laen länsipuolella seisoo uhrikivi, nelimetrinen herkkutattia muistuttava möhkäle. Järkäleen juurella muinaiset pirkkalaiset uhrasivat lappalaisten lapsia jumalilleen. Vuorella asui uhripappi ja kiven sivulla paloi ikuinen tuli joka näkyi kauas.

Ei pala enää, sillä kahdeksan miestä ovat matkalla pirkkalaisten kaatoon.

Oskillaattori

Mitä kauempaa ihminen huutaa sitä kovempaa ihmisen pitää huutaa tullakseen kuulluksi. Neuvo: huuda kovempaa. Tai sitten voit lisätä tavoitteellista ulkoilua tappiin asti. It's up to you.

Kainuulaisen koivunlehden kiertokulkua

Jo on kerinny hiirenkorvasta kellastuneeksi lehti mennä siitä kun viimeksi on näin lystiä ollu kartta kourassa. Odottelemani kahden sijaan viis isänmaan palvelijaa hyppäsi mattavihreään volkkariin ja suunnattiin Vuorijärvelle, sinne eeppisen Kassunkurun takakankaalle.

Päivän epistolana oli suunnistusveot ja lyhyellä lähtövälillä, viiminen tietysti aiemmista poiketen ilman tasotuksia yhteislähöllä. Vauhtina ylivauhti, ratana vaativa ja karttana epämääräinen. Lähes ehtaa Pohjoistuulta siis.

Reittiviivastahan tuon näkee, että into oli piukassa kun kerranki oli kulun poikasta. Liekö antibiootit auttaneet vai onko muotitauti sittenki vaan muotitauti. Oli kuitenki niin mukavata etten olis uskonu työnteon ikinä olevan!

Se on hämähäkki eli runo urheilun vihaajista

                 minä en pidä urheilusta, en vain pidä ja niin edelleen, kato ku ja ootas, mietitään, mitenkäs sen muotoilis silleen sievästi,
ookoo puhutaan sitten kaartelematta kakistelematta suoraan ilman välikäsiä selityksiä päättelyä taukoja
                   vihaan kaikkia muita lajeja paitsi omaani,
muistatko hata handbolin, siinä hannu karpon näköinen kaveri karvalakki päässä nyökytteli koko ajan kysymyksiä kysyessään ja ihmetetellessän maailman menoa ja outoja vastauksia & kysymyksiä, joita itse tosin esitti, joten mitä niitä kysymyksiä ihmettelemään, sen kun kysyt vaan ja odotat vastauksia, jotka voivat olla mitä vaan tai eivät mitään niin kuin pesäpallon vihaajat: tuhlaavat aikansa ja lahjansa turhuuteen, ei mihinkään, palloa viskaavat korkealle ilmaan
suoraan sanoen
                    turhaa, sanon minä
   yhtä turhaa, turhempaakin, turhinta
                              ikinä
                        koskaan
                                   milloinkaan
sillä me olemme urheilun vihaajia numero yksi, me olemme kaikkea sitä vastaan, meitä on:
suunnistuksen vihaajat, me vaadimme
suunnistuksen poistamista armeijasta, koulusta ja kodistamme, me vaadimme eksymistä ja harhailua, me vaadimme karttojen poistamista tuhoamista ja kieltämistä, me vaadimme opasteiden ja kylttien poistamista, me vaadimme maanmittareita vaihtamaan alaa, me vaadimme suunnistusta pois teeveestä, radiosta, lehdistä ja ihmisten mielistä, me vaadimme kompassiteollisuuden ja nastalenkkariteollisuuden lakkauttamista, me vaadimme kaikkien purupolkujen päälle asfalttipinnan heti, me vaadimme, että ihmiset lopettavat spekulaatiot siitä, että onko meidän vai teidän työpaikkajoukke parempi tämän vuoden jukolan viestissä tai venlojen viestissä, meidän vai teidän seura parempi tvåmilassa, tiomilassa tai tiomilan nuorisoviestissä, ungdomens tiomilassa, mannassa, smolkussa, halikkoviestissä, am-viestissä, koululaisten sm-kisojen viestissä, me vaadimme me vaadimme, että urheilusta on vähintäänkin tehtävä yksityisasia, ei mikään koko kansan huvi,
lentopallon vihaajat, me vaadimme
kanssa kaikkea muuta paitsi palloja ja verkkoja,
koripallon vihaajat, me vaadimme
samaa kuin lentopallon vihaajat plus, että ihmisen maksimipituudeksi määrätään sataseitsemänkymmentäneljä senttimetriä eikä millimetriäkään yli tuon sallitun rajan,
me vihaamme sitä, että ihmiset eivät vihaa urheilua,
                                                                       joka pilaa
                                                    k a i k e n
               ihan kaiken, oikeesti k a i k e n
jopa sinut minut, hänet, teidät, meidät, me ja nämä nuo ne sinä se siinä se nyt nähtiin eiköstä juu ja niin edelleen ja halipatsuida osaakkonäuida,
sitäkin me vihaamme,
                        untia, uppopalloa, vesipooloa ja soutulaitteita kuntosaleilla,
me kaikki vaadimme tietoja siitä mihin rahamme on tuhlattu, me vaadimme selityksiä, päitä vadille ja sitä rataa tiedätte kyllä mitä vaadimme, ei tarvinne elää selittää enempää, me vaadimme olemassaolomme hyväksymistä ilman urheilua,
me emme ole kateellisia,
      me emme ole katkeria,
            me olemme vain urheilun vihaajia.

Vanha kunnon dubbeli

Yhteiskuntaamme voi luonnehtia termillä huomiotalous. Siinä ihmisen mitta on hänen näkyvyytensä erilaisissa medioissa kuten vaikkapa tällaisessa blogissa. Huomiotaloudessa ihminen tekee itseään tunnetuksi mahdollisimman monelle, toisin sanoen brändää itseään median kautta mahdollisimman laajoille massoille, tarkoituksenaan saada sitä kautta lisää tunnettavuutta, näkyvyyttä ja huomiota. Huomiotaloudessa ei nähdä tälle huomion määrälle ylärajaa. Ihminen tai tuote ei voi olla liian tunnettu, mahdollisuudet ovat rajattomat. Fifteen minutes in fame, kaikille viisitoista minuuttia julkisuutta, Andy Warhol julisti tulevaisuudesta. Nykyisin tuo viisitoista minuuttia ei riitä mihinkään. Huomiosta on kilpailemassa entistä suurempi, ja kasvava, massa ihmisiä, tuotteita, ilmiöitä ja asioita. Kilpailu huomiosta on kilpailua siitä miten itse kunkin elämä on onnistunut tai epäonnistunut, riippuen saadun huomion määrästä. Näin meille ainakin vakuutetaan huomiotalouden veturin median kautta. Tosin tilanne on siinä mielessä erikoinen, että median mainostaessa median kaikkivoipaisuutta voidaan miettiä onko tälle viestille todellisia vaihtoehtoja. Monopoli tai kartelli ei jätä valtavirtaan tilaa poikkeaville mielipiteille. Tietysti alakulttuureissa kukoistaa, kiitos paljon parjatun internetin, myös toisenlainen maailma. Tästä esimerkkinä niin kutsuttujen tavallisten suunnistajien kunnianhimoiset blogiviritykset, joissa usein itse tekijä jää pimentoon tai ainakin hyvin pienen piirin salaisuudeksi. Kuitenkin huomiotalouden eräs olennainen piirre on sen jatkuva laajentuminen, joka uhkaa syödä nämä pienet pois tieltä tai liittää ne osaksi omaa laajentumistaan. Varokaa vain!

Urheilija on näkyvä osa huomiotaloutta, huippu-urheilija yksi ääriesimerkki huomiotalouden tuotteesta. Sponsorit tarvitsevat palstatilaa lehdissä, teeveessä, netissä, radiossa, kaduilla, metsissä, turuilla ja toreilla, paidoissa, banderolleissa tai oikeastaan ihan missä vaan. Huomiota saa vain kaivamalla mitaleja repullisen arvokisoista tai töhöilemällä auton ratissa, ruotsin laivalla tai jossain muualla missä ihmiset omistavat kameran tai puhelimen, joka on kamera. Huomion kautta tulee lisää mahdollisuuksia, kuin supermariossa lisää elämiä. Mahdollisuudet poikivat lisää mahdollisuuksia ja jokainen chäänssi on uusi mahdollisuus. Huomiotaloudesta on siis hyötyäkin, saamme urheilla vaikka suuret rahat ja huomio kulkeutuvatkin eri tahoille urheilumaailman laajaa kenttää, tai pitäisikö mieluummin vetää kotiinpäin ja sanoa: laajaa metsää.

Kamoon nou

Villieläimeltä odotetaan villiä eloa. Jo lähtökohtaisesti villin tulee ihmisten mielestä olla sivistymätön, raaka ja edesvastuuton. Moderni ihminen taas hallitsee itsensä stoalaiseen tyyliin tilanteessa kuin tilanteessa. Mielenrauhan järkkyminen on modernille kaverille sula mahdottomuus. Villieläimen elämä on epävarmaa, vaarojen täyttämää jatkuvaa hobbesilaista kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Modernille eliölle maailma näyttäytyy yhteiskuntasopimuksen jälkeisenä vakaana, ennustettavana ja ennen kaikkea ihmisarvoisena maailmana. Urheilija on villieläin.

Moksha moi

Melkein luulit että se oli siinä: loppu ja finito, slut tai the end. Totuus: yhtä kuollut kuin Elvis Aaron Presley. Kelaa siinä sitte jotaki. Ota haarukka ja veitsi käteen, lapa lautaselle triplasti salaattia.

SM-pitkien ennakko

Leiriviikot Yläneellä on kuluneet harjoittelun merkeissä. Kalliota ja suota niiden välissä tarjotaan yli 16 kilometriä ja mitä vain voi sunnuntaina tapahtua.