keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Muottimuoti

Suomalainen urheilu juoksee tällä menolla paikoillaan seuraavatkin vuosikymmenet sillä se [akatemiavalmennus/systeemi] tappaa luovuuden ja hulluuden. Tasapäistäminen tekee kaikista yhtä huonoja. Yksinäiset sudet tapetaan sukupuuttoon. Joo, pistetään vaan kaikki samaan muottiin, saattaahan se osua tuurilla kohilleen promilleen otoksesta. Meillähän näitä urheilijoita riittää, me voidaan tuhlata niistä suuri osa muotin alttarilla. Kaikki individualistipellet voi alkaa harrastaan jotain muuta kuin urheilua, ok? Meillä tehdään niin kuin korkeasti koulutetut ammattilaisvalmentajat, psykologit, järjestöihmiset, tiedemiehet, byrokraatit ja kasvoton systeemi määrää. Ja siitä ei ole poikkeamista. Ugh, kollektivismi on murahtanut.

jk. Angstisen räpätyksen vastapainona tässä jotain kaunista.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Uusi sukupolvi

"Kato yks on käyny jo hiihtään. Vautsi-vau. Mie en ole koskaan tänä vuonna käyny vielä hiihtään."

maanantai 28. marraskuuta 2011

Ponnen retrotakki ruined my life

Käyttökaava: 0,95X24/7/365+karkauspäivä joka neljäs vuosi. Onneksi niitä on useampia niin voi olla yksi päällä ja kaksi pesussa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Standertskjöld, Leku ja mä

Reilu minuutti: jalat ei kanna, päätä särkee ja oksettaa, suussa ei maistu veri vaan saippua -- ja keli semmoinen, että voisi luulla ensi viikonloppuna olevan miilan eikä first snow ski-o:t.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Mitä tästä opimme?

"...Tulokset eivät kerro, kuka on kovin urheilija. Sen kertoo harjoittelu.

Harjoittelu tapahtuu kesällä juosten, talvella hiihtäen. Kouvolan Palomäen kuntopolun tilanne sen sitten tarkemmin kertoo, kumpaa tehdään..."

Usko on vahva vaikka se horjuu. Usko puhtaaseen urheiluun.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Best of Pello: sija 98. Teikovaara

Kun kauan sitten aikojen alussa eräs pellolainen veljespari kartoitti Pellon kirjaston tuulikaapin seinällä olevasta 50-tonnisesta maastokartasta paikkaa etelän tyyppimaastoille, hyppäsi yksi alue silmille kuin hännästä vedetty kolli: Teikovaara ja sen liehueet kohti etelää. Teikovaaralta avautuu maisemat, sitä ei käy kiistäminen eikä sitä totuuden nimissä sopisi samaan lauseeseen etelän maastojen kanssa laittaa. Sen sijaan ne liehueet hakkuupaskoineen, suopaskoineen, pusikkoineen ja paskikkoineen ovat - paskaa. Juuri sellaista Rusko-Hervantaa mitä mistään muualta Pellosta ei löydy, wannabe-pienipiirteisten kallioalueiden rikkomaa kärsimystä. Maasto on siis juuri sopivaa kankailla kehittyneen aggressiivisen päkiaskeleen tuhoamiseen, mutta jos tulet etelästä niin älä sie hyvä mies Teikovaaraan tule...

maanantai 7. marraskuuta 2011

Karu maa - villi kansa

Jos haluat vahvistua, muuta pois kaupungista. Muuta sinne missä tilastotulokset ovat maan kärkipäätä vain itsemurhissa, väkivaltaisuuksissa, syrjäytymisessä ja työttömyydessä. Niille seuduille jossa yöllä on pimeää ja päivällä hiljaista.

Siellä vallitsee laki joka tekee sinusta vahvan. Vahvistuminen vaatii uhrauksia ja jos et ole niihin valmis, pysy aluevalmennuksen päivittäisissä juoksudrilleissä, naapuruston ystävyyssuhteissa ja koulun penkillä äläkä uenksikaan hämärtyvistä illoista kartan kanssa, yksinäisistä kiihtyvistä loputtomilla hiekkateillä ja pohjoistuulesta selässäsi - ponsilaisuudesta.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Långa

No nyt oli kyllä niin hapanta tekstiä, että pitää kirjoittaa tänne jostain muusta ja mieleenihän tuli, että onko kausi liian pitkä tai oikeammin onko siitä tehty liian pitkä kun nyt näyttää siltä, jotta hiihtourheilussa joudutaan siirtymään rullahiihtokisoihin kaupunkien keskustoihin tai hiihtoputkeen ainakin näin alkusyksystä, ja pahimmassa tapauksessa koko talveksi, kun lunta ei ole silloin kun kauden pitäisi alkaa ja toisaalta keväällä lumet on usein jo menneet kun viimeiset kisat on vielä hiihtämättä vaikka tietysti sama asia se on suunnistuksenkin puolella kun lumihangessa tarvotaan kevätkisoja ja syksyllä juostaan hangessa katakisailuja, mikä on kyllä varsin kivaa kun sitä ei tarvitse tehdä numerolappu rinnassa, mutta mietippä sitä kymppimiilan ykköstiimiin tyrkyllä olevaa jamppaa siellä Kevätyön viivalla hytisemässä ja miettimässä, että tämä se on se meikäläisen näytönpaikka suurviesteihin ja tähän olen reenannut koko pitkän, kylmän ja lumisen talven ja tietysti mie niitten harjoittelujen perusteella olenkin kunnossa tällaisessa kelissä sillä onhan mulla ollut ohjelmassa norjalaisten hiihtäjien, ja saattaa se olla myös norjalaisten suunnistajien, lanseeraamia umpihanki-interwallereita. Että semmoista. Siinä sitten långa haltuun siltä pohjalta.

A

Suomessa on jääkarhuja ja pingviinejä. Afrikkalaisen kestävyysjuoksun taso on maailman kovin. Mutta tunnemmeko sen yhtä hyvin kuin meidät tunnetaan? Ja mitä se auttaa jos tiedämme, että Suomessa on vain hirviä ja poroja tai että afrikkalaiset harjoittelee paljon, kovaa ja lepäävät riittävästi. Fyysinen maailma vaatii fyysisiä tekoja!

Tiedustelutoiminnan päämäärä ei ole tiedon kerääminen vaan sen hyödyntäminen käytännössä.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Anna mulle kasa kiveä ja mä teen siitä taideteoksen

Maailma on täynnä huippuvalmentajia. Huippuvalmentaja tietää miten hommat pitää hoitaa. Huippuvalmentajalle ei koskaan tule mieleen laittaa peukkua suuhun muuten kuin jos on tammikuu, kylmä ja hanskat on unohtuneet kotia.

Huippuvalmentaja muokkaa urheilijasta menestyvän koneen, joka kaihtaa kaikkea inhimillistä. Huippuvalmentaja tietää miten tehdään tulosta. Huippuvalmentajalle sitä ei ole sija palkintopallin ulkopuolella.

Huippuvalmentajasta saa ulkopuolinen usein väärän kuvan, sillä huippuvalmentaja ei kerro kikkojaan kaikille. Huippuvalmentaja pidättää oikeudet muutoksiin. Huippuvalmentaja se on semmoinen epeli, että siinä jää helposti huippu-urheilijakin kakkoseksi.

Huippuvalmentajan maailmankuva on huippuvalmentajan maailmankuva. Huippuvalmentajan maailmassa valmennus on luonnollista jatkumoa napanuoralle. Huippuvalmentaja elää huippuvalmennuksesta.

Huippuvalmentaja aktualisoi urheilijan potentiaalin menestykseksi. Huippuvalmentaja voi myös olla hyvä jätkä, jos sattuu olemaan mies. Huippuvalmentaja saa muut näyttämään harrastelijavalmentajilta.

Totuudenmukaista olisi puhua siitä kuinka ihmisestä tulee huippuvalmentaja: sitä minä en tiedä. Se olisi joskus hyvä myöntää myös huippuvalmentajan sillä huippuvalmentaja uskaltaa olla myös väärässä. Mutta usein se on kyllä oikeassa.