C is for culture.

Kun lehmille soittaa klasaria ne tuottaa paremmin maitoa, pandat diggaa Prince of Soulia kutumusana ja 23 vuotta kuurona ollut, mutta nyt kuuleva vihaa Justin Bieberiä ja rakastaa Explosions in the Skyta.

Kun suunnistajille sanoo klasari niin ne luulee et se on lempinimi jollekin Ruotsin pikkuviestille. En minä tietenkään väitä, että suunnistajat olisi jotenkin vähemmän kultturelleja kuin muutkaan urheilijat. Kuunnelkaa vaikka lätkäjoukkueiden kannatuslauluja; voi sitä myötähäpeän määrää!

Suunnistajien lukemat kirjat rajoittuvat Rastivuoteen, Suunnistustaitoon ja Jukolan Viestin Tarinaan. Niistäkin on katsottu vain kartat.

Teatterissa suunnistaja ei käy, oma laji on kuulemma riittää. Kesäteatteriinkin raahaudutaan vain kun pääroolissa olevan mökkinaapurin mieltä ei haluta pahoittaa.

Taidenäyttely on silkkaa ajanhukkaa ja sitä paitsi Pirkkalassa on iltarastit, jonne on päästävä.

Omakätinen kirjoittaminen tai piirustelu rajoittuu karttoihin, karttojen reunaan kirjoitettaviin kommentteihin ja harjoituspäiväkirjan täyttämiseen.

Joskus kuitenkin toivoisi, että kisoissa soitettaisiin muutakin kuin humppaa ja ihmisten kanssa voisi keskustella Paul Austerin uudesta.

Paitsi mikroreitinvalinnoissa suunnistaja häviää eläimelle myös kulttuurintuntemuksen saralla.

Muutosta voi aloitella vaikka ymmärtämällä tämän Eino Leinon viime vuosisadan alkupuolella duunaaman pätkän:

Kyltyyri

[Helsingin murteella]

“Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinaan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.

Vastaus ei-kysymykseen

Hyvä Ponnen Uusi tul...

Pellon Ponsi harkitsee vahvasti perustavansa Kylänsaareen Goreen saaren tyyliin keskuksen, josta Ponnen suunnistajia voidaan tehokkasti laivata alavirtaan tai ylävirtaan Väylää pitkin kohti uusia ja innovatiivisia suunnistusseuroja, joilla ei pikkurahasta tai pätäkästä tai hynästä tai massista tai fyffestä tai fyrkasta tai hillosta tai paalusta tai nappulasta ole pulaa. Kylänsaaresta valmistellaan myös päivitettyä karttaa, jotta siirtoaan odottavat suunnistajat eivät pääse pitämään turhia lepopäiviä managerien vertaillessa toinen toistaan suurempien siirtosummien kyllästämiä sopimusluonnoksia ja etsiessä niistä porsaanreikiä kuten vaikkapa vaatimusta kasvattajaseuralle maksettavista huimista siirtokorvauksista tai pykälää, joka pakottaa osallistumaan amareihin ilman eri suostumusta.

Samalla mainittakoon, että amarit on muistini mukaan ensi vuonna Pellossa.

Ystävällisin terveisin 

Huutokauppaa valmisteleva meklari

R.U.O.T.S.I.

Lähes perinteinen Ruotsin leiri lähestyy.

"Ruotsissa tuntuu kuin olis kevät."

"Kun lähdet Ruotsiin niin älä hyvä ihminen mene laivalla vaan aja autolla...siellä on kuule hyvät tiet!"

"Ruotsalainen ei syö matkalla kuin omia eväitä."

"Piikkareita suositellaan...Me like! Jag tycker jne."

"Huomaa, että on tultu Ruotsiin."

"Ensin vedettiin pitkää, sitten kovaa ja sitten se mitä oli jäljellä."

"Odotin siinä, että se rasti olis näkyny, mutta vielä mitä, kompastuin siihen...no otin siitä sitten opikseni ja katsoin aina rastin likellä tarkasti jalkoihini. Niin ne liput löyty."

"Skånen, ja Tanskan entinen, korkein kohta sijaitsee vatukon keskellä pienellä kumpareella hevoshaan vieressä. Siellä kun horsmien seassa seisoo tuntee olevansa huipulla."

"Toisena vaihtoon, kaksi sekuntia keulasta, mutta miehet ei ole tyytyväisiä...karata pitäis!"

"Ruotsalainen kilpailukeskus ilman siltaa on kuin suunnistaja ilman kompassia."

"Ruotsalainen suunnistukisa ilman yleisörastia on kuin suunnistaja ilman karttaa."

"Yöreenissä työstetään polkua paitsi silloin kun niitä ei ole."

"Tuulimyllyjä on laitettu vieri viereen niin paljon, että niitä ei ole riittänyt ruotsalaiseen urheilujärjestelmään yhtään - siinä sen salaisuus!"

"Jos tämä hattaranmakuinen litku on hyvää niin lupaan syödä hapansilakkaa."

"Jos tämä nahkanmakuinen mehu on hyvää lupaan syödä siankorvan."

"Suomessa vappuna juostaan kisat Tuusulassa, Ruotsissa porukka kävelee jonossa ja luulee, että Volvon tehtaat pelastuu sillä."

"Kansankoti: samanlaisia taloja vieri vieressä silmänkantamattomiin."

"Ruotsissa on joka kylässä sprintin paikka."

"Ruotsissa on klassikkoviestejä enemmän kuin puhelinluettelossa Pettersoneja."

"Hoidetaan noi yöosuudet huolella niin päästään aamulla hyvin letkoihin."

"Ruotsissa et voi olla törmäämättä suomalaiseen, ne on ne jampat siellä nakkikioskin kulmalla."

"Kartta oli vähän yleistetty. Kartta oli ylikorostettu."

"Kartta oli ruotsalaistyylinen."

"Kulttuurimaata osaan suunnistaa oikein hyvin."

"Stockis on mun toinen koti."

"Ponnelle leirikeskus Valhallavägeniltä."

"Se tuli viis kertaa ohi ja kiroili joka kerta enemmän."

""Ei ykkösellä voi olla yhtä leimasinta, eihän?"

"Eihän hajontana voi olla perhoset?"

"Eikö siin ollu ollenkaan hajontaa?"

"Ota sä toi viistoistakilsanen niin mä otan tän vajaan vitosen."

"Klippan sellainen paikka missä junarata kulkee melkein keskustan läpi ja sitten siitä on tehny yks punkkibändi biisin."

"Jos mootoritie vie Göteborgiin, luulen, että samaa tietä pääsee takaisinkin."

"Kiviaita löytyy joka kartalta ja jos ei löydy niin sellainen rakennetaan."

"Onko täällä Ponnen miehiä?"

"Onks noi jotain kovia kavereita?"

"Jaa mille festareille, ei kun suunnistuskisaan."

"Onhan täällä mäkeä ja penkkaa ja Norjaa."

"Parasta ruotsalaista on melkein tasainen avokalliomaasto, jossa pitkulaiset suot rikkovat maastoa ja saa siinä olla kans sellainen kangaspätkä lopussa."

"Vedetään kovaa, jotta keritään vetää toinenkin kova."

Ponsi-suomi-ponsi -sanakirja: VIIMEISET VIESTIMIEHET (sanonta)

Ponsilainen korvaa puheessaan "viimeiset mohikaanit" -kliseen viimeisillä viestimiehillä puhuessaan jostain hullusta joka ainoana jaksaa enää elää edellisten vuosikymmenien unelmaa, amerikkalaista tai sitten vaikka viestimiehen unelmaa. Viestimiesten kunniakkaaseen kategoriaan kuuluvia urheilijarenttuja ei enää juurikaan ole. Tarkkaa määritelmää viestimiehestä on haastavaa luoda joten tyydyn nimeämään muutaamia legendaarisimpia yksilöitä ajalta ennen kulttuurin romahdusta; Stone Kallio, Maco Mäkinen, Magic Virtanen; luomaan kuvaa viestimiehen prototyypistä. Kaikki heistä ovat toki edelleen alansa kärkikaartia mutta uusia nimiä ei enää liiemmin ole tullut huippusuunnistajien keskittyessä samoihin joukkueisiin.

Ponsi lienee harvoja viestimiehiä kasvattavia suunnistusseuroja Suomessa. Jukolat ja muut mennään lävitse joukkueella jonka juoksijoista pääosalla tavoitteena on ensisijaisesti kehittyä viestimiehenä. Lieneeköhän jossain jo kolmisenkymmentä tuntia reenaavia pikkupoikia joiden suurin esikuva on Markku Isokoski tai Tommi Uusimäki. Sietäisi ainakin. Vastaavanlainen tilanne nimittäin vallitsi 2000-luvun Pellossa.

Tämän sanakirjan sanontaselityksen viestimiehellä ei ole mitään yhteyttä Hoikankankaalla koulutettaviin viestimiehiin vaikka Espii sieltä hakeekin ensi kesänä vauhtia omalle viestimiehen uralleen.

Eihän tällaista roskaa kannattaisi julkaista, mutta jotta saahaan sisältöä tänne niin pistetäänpä eetteriin sitten kuitenkin

Okei, suunnistusblogejahan on karkeasti ottaen kolmenlaisia. Sellaisia, joissa kirjoitetaan asiaa omista henkilökohtaisista tapahtumista eli lenkkarien ulkoilutuksesta ja kisa-analyyseistä. Nämä blogit kiinnostavat vain a)blogistia itseään b)blogistin lähipiiriä. Toinen kategoria ovat blogit, joissa kirjoitetaan lähes kaikesta suunnistukseen liittyvästä usein kantaaottavaan sävyyn, toisin sanoen arvostellaan joukkuevalintoja ja arvokisojen maastovalintoja. Nämä kiinnostavat a)kirjoituksen kohteita b)blogistin kanssa samaa mieltä olevia. Kolmas kategoria ovat blogit, joissa kirjoitetaan suunnistuksesta metatasolla eli siten, että ensin suunnistus pilkotaan atomeiksi ja yritetään tämän jälkeen kasata uudelleen. Nämä kiinnostavat a)friikkejä b)toisia friikkejä. Ensimmäinen blogitaso on henkilökohtainen, toinen yleinen ja kolmas transsendenttinen. Samassa blogissa voi olla kirjoituksia, jotka osuvat eri kategorioihin. Kuitenkin jokaisen blogistin perusta ja kirjoittamisen intentio on painottunut johonkin mainituista ketegorioista. Syrjähyppyjä saattaa esiintyä, mutta blogin perimmäinen tarkoitus on joko henkilökohtainen, yleinen tai perustason ylitystä yrittävä.

Sen joka lukee suunnistajien blogeja täytyy edes jollain tasolla olla itse kiinnostunut niistä. Voidaankin miettiä tilannetta, jossa suunnistusblogissa julkaistaisiin alla olevan kaltaista tekstiä:

Kato ku tää mun tietysti oli joo niin hän se joo kato olis tietysti voinu olla mut en mä kyl nyt voi sillee sanoo et siin olis ollu joku semmone siinä tai mitä olisko se voinu vaik ei kait se sillee saattais ottaa vaan ja niin kyl mää toki ymmärrän et on se toisaalt sillee ymmärrettävää et siel oli jo ollu joku kun olis voinu laittaa jonkun muun siihen tilal mut saattoi siin olla kyl...

tai alla olevan kaltaista tekstiä:

1+2+3+4+5+6+7+8+9+10. 10+9+8+7+6+5+4+3+2+1.

tai seuraavankaltaista:

UUUUUUUUUUUU, IIIIIIIIIIIIIIIIIIIII, JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!

Ensimmäistä kohtaa ykköskategorian blogin lukija pitäisi henkilökohtaisena tilityksenä, toista vetosarjoina ja kolmatta tunteen kuvauksena. Toisen kategorian blogilukija pitäisi ensimmäistä kuvauksena kaikkialla läsnäolevasta jahkailusta, toista väärin laskettuina rankipisteinä tai katsastussijoituksina ja kolmatta tuskanhuutona systeemin mädännäisyydestä. Kolmannen blogikategorian lukijat pitäisivät ensimmäistä kuvauksena suunnistajan ajatusmyllystä kisan aikana, toista kuvauksena ennakoinnin jatkuvuudesta tai matemaattisena mallina onnistuneen suorituksen osatekijöistä ja kolmatta pureutumisena henkisen valmentautumisen syvärakenteisiin.

Jotain muutakin piti tähän väliin kirjoittaa, mutta en kyllä millään muista mitä, joten hypätään suoraan loppuun.

Mitä sitten tämä blogi mitä juuri nyt luet, tai ainakin olet lukevinasi, edustaa? Joskus olen pienessä mielessäni miettinyt, että olisiko tämä blogi suunnistusblogeista. Toisin sanoen voisiko kaiken sisällön tiivistää ajatukseen siitä, että kaikki tekstit yrittävät tavoittaa, pilkkoa tai nähdä toiselta kantilta sen miten suunnistusblogeja yleensä kirjoitetaan. Tai sitten tämä on vain wannabetaideblogi yks Kaken tyyliin sulautettuna vain suunnistuksen kautta runouden ja polemiikan sijaan.

Oikeastaanhan sillä ei juurikaan ole merkitystä miten asia lopulta on.